Omatoimimatkalla Tukholmassa pääsin vihdoinkin toivekohteeseeni, mikä ei ryhmämatkoilla koskaan onnistunut. Skogskyrkogården yllätti kauneudellaan ja suuruudellaan.
Toukokuinen Tukholma oli kauneimmillaan, ja päiväretki Skogskyrkogårdeniin oli matkan kohokohta.
Kohti ristiä
 |
Metsähautausmaalle pääsee kätevästi metrolla T-Centralenista Skogskyrkogårdenin asemalle.
Opasteet vievät Ristin tielle, joka johtaa kohti ristiä. Hautausmaa on komeassa männikössä.
Vuonna 1914 pidetyn hautausmaan suunnittelukilpailun voittivat arkkitehdit Gunnar Asplund (1885–1940) ja Siqurd Lewerentz (1885–1975). Asplundin ensimmäinen työ alueelle oli Skogkapellet eli Metsäkappeli. Paanukattoinen kappeli avattiin yhtä aikaa hautausmaan kanssa 1920.
Enkeli Metsäkappelin paanukataolla
Lewerentz suunnitteli Uppståndselsekapelletin, Ylösnousemuksen kappelin, joka valmistui viisi vuotta myöhemmin. Heliga Korsets, Pyhän ristin kappeli on suurin. Hautausmaan krematorio jäi Asplundin viimeiseksi työksi.
Alueelle avattiin 1961 muistolehto. Mietiskelykumpu on nimensä mukaisesti aukealla kummulla istutuksineen ja penkkeineen. Se on rauhoittava paikka laajoine maisemanäkymineen.
Hämyinen kirkko
Skogskyrkogården on laajuudeltaan noin 100 hehtaaria. Hautausmaata ympäröi 4,6 kilometriä pitkä kivimuuri, joka tehtiin vuosina 1923–1932. Alueen laajennusosissa on muslimien, ortodoksien ja juutalaisten hautausmaat.
Skogskyrkogården valittiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1994.
Yksityiskohta avaimenreiästä
Pieniä kohtaamisia
Lomalla poikettiin tietysti Kuninkaanlinnassa. Linnaan oli mukava tutustua omassa tahdissa. Turisteja ei vielä toukokuussa ollut paljon.
Varsinaisesti matkamuistoja en osta, mutta jotain pientä, mikä häviää käyttämällä. Kotona sitten nautiskelin Slottsboden Stockholmista ostettua teetä.
Vasa-museo on komea paikka, ja laiva yllättävän iso. Hylky nostettiin meren pohjasta 1961. Neitsytmatkallaan 1628 uponnut laiva on kunnostettuna näkemisen arvoinen. Yleissilmäyksen jälkeen on hyvä katsoa esittelyfilmi ja jatkaa sitten yksityiskohtaista tutkimista. Päivä siinä kevyesti vierähtää. Menin lautalla museolle ja palasin kävellen raitiotiepysäkille, raitiovaunulla voi ajaa pienen matkan.
Matkalla tulin huomaamattani Estonian turmassa hukkuneiden muistomerkille. Jokainen nimi on kiveen kaiverrettu. Vaikuttava paikka pysäytti miettimään elämän arvaamattomuutta.
Kukkia ja pukuloistoa
Puolittain vahingossa voi löytää innoittavaa katselemista, jos kävelee Waldemarsuddeen.
Prinssi Eugenin Waldemarsudde siirtyi valtion omistukseen prinssin kuoltua. Upseeri ja taiteilija kokosi taloon aikalaistensa taidetta ja oli itse sukupolvensa johtava maisemamaalari.
Waldemarsudde on lumoava puistoineen ja kukkaloistoineen. Hurmaavia ovat myös huoneitten kukka-asetelmat, joita on paljon joka huoneessa.
Oikeastaan ei ollut tarkoitus mennä näyttelyyn, mutta niin vain pian ihastelin Lars Wallin – Fashion Stories -näyttelyn pukuloistoa. Ruotsin johtava couture-suunnittelija juhlii näyttelyllään 20 vuottaan suunnittelijana. Näyttely jatkuu 18. syyskuuta saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti