Muisto - viesti - taide

Valon ja varjon leikkiä

Leena Saraste:

Valokuva,

muisto – viesti – taide,

215 s., Musta Taide 2010.

Valokuva on muisto, se vie viestiä ja parhaimmillaan valokuva on taidetta. Leena Sarasteen Valokuva, muisto – viesti – taide -kirja on aarreaitta ja perusteos muun muassa valokuvausta opiskeleville. Hän on aiemmin tehnyt valokuva-alan perusteoksen 1980 ja uudistetun laitoksen 1996.

Tradition tunteminen on tarpeen välineen ymmärtämiseksi, FT Leena Saraste (s.1942) kirjoittaa. Valokuvaus on tullut kaikkien ulottuville. Jokainen puhelimen omistaja on mahdollinen lehtikuvaaja. Aika usein lehdissä näkee Lukijan kuva -osastoja.

Valokuvan historiaa valotetaan monelta kantilta, myös camera obscura esitellään, samoin silhuettikuvaus ja laterna magica. Kirjassa on kuva maailman vanhimmasta valokuvasta vuodelta 1827. Tuolloin valotusaika oli pitkä, tuntikausia kestävä.

Kaukomatkailijat ottivat valokuvauksen intomielisesti vastaan. Kuohuvat vedet olivat suosittuja kuvauskohteita.

Rullafilmin ja kameran tulo saivat aikaan jokamiehen harrastuskuvaamisinnon. Alettiin perustaa valokuvauskerhojakin.

Pian alkoi muotokuvauksen aika. Materiaali oli kallista, joten esimerkiksi poliisikuvat otettiin materiaalin säästämiseksi peilin vieressä.

Aikakauslehtien nousu 1920–30-luvuilla valjasti valokuvan kaupalliseen käyttöön. Kuvajournalismin kukoistuskausi tuotti mustavalkoisia reportaasikuvia. Värillinen pohja lehden kannessa ja kolmivärikuvat aloittivat värikuvien voittokulun. Elokuva Aitan kansikuva herättää nostalgisia tunteita.

Näyttelyjen taidekuvat ovat vertaansa vailla. Kuriositeettina voi mainita, että kameralla voi päästä pitkälle Jacqueline Bouvierin tapaan (tuleva Yhdysvaltain presidentin puoliso).

Merkittävien kuvaajien töitä on teoksessa paljon, muiden muassa Caj Bremer, Hannes Heikura, Matti Saanio ja Esko Männikkö sekä puiden kuvaajat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo mainitaan ja paljon muita. Valokuvan historia on kiinnostavaa luettavaa ja kuvia katselemalla asiat konkretisoituvat.