Tanssijan taival

Äidin unelmat jäävät unelmiksi 

Marja Wich

Isadora
ntamo 2013. 199 s.

Toimittaja ja suomentaja Marja Wich (s.1947 Helsinki) on myös psykoterapeutti. Hän on opiskellut kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa. Isadora on hänen esikoisteoksensa. Wich räväyttää tanssijan lukijan eteen. Kirja nappaa mukaansa.

Nettideittailu on uutta Isadoralle. Mikael on ensikosketus outoon maailmaan, Ranskalaiset korot saa hänet kiinnostumaan.

Isadora rakastaa kenkiä, hänen kenkäkokoelmansa on valtava. Murrosiässä Isadoran unelmat kengistä yltyivät. Aikamoisia rituaaleja kenkiin liittyi.

Kauniita kenkiä valaistussa kaapissa liukuovien takana. Takaseinä on peililasia. Isadora muistaa äidin vaatekomeron hajun; naftaliinin, lavendelipussien ja Wolu-lankin hajun. Jo vuoden ikäisenä Isadora oli kontannut kaapille ja haisteli äidin hameenhelmoja.

Kirjailija kuvaa pikkutarkasti asunnon, yleensä kaiken, jopa Isadoran liikkumisen huoneessa. Isadora klikkaa tietokoneella Ranskalaiset korot -profiilia: Olen etsimäsi nainen.

Käsivarsia pakottaa. Liikaa kierroksia Jokerilla, pyörätuolilla. Hän katsoo äitinsä kuvaa. Äidin, joka antoi nimen Isadora ja pani hänet balettikouluun nelivuotiaana. Omat unelmasi istutit minuun, Isadora sanoo äidin kuvalle. Päivät äiti seisoi Elannon sekatavarakaupan tiskin takana ja illat ryysti Saludoa sokeripalan läpi Apu ja Ilta-Sanomat seuranaan. Yritän paikallistaa ajankohtaa jaa saan tuen Saludosta, sehän tuli markkinoille 1960-luvulla.

Kirja etenee pala palalta menneeseen. Äidin ja tyttären riemullinen kokemus oli käydä yhdessä baletissa; Joutsenlampi, Prinsessa Ruusunen, Pähkinänsärkijä, Giselle, Pessi ja Illusia. Käsiohjelmat olivat yhä tallella. Oliko äidin ja Isadoran Rooman matka 20 vuotta sitten pelkkää La dolce vitaa?

Hei pieni platinapää. Uskomatonta, että olet olemassa, Isadora, Mikael kirjoittaa.

Isadora kehottaa katsomanaan H. C. Andersenin Punaisia kenkiä.
Valitse missä kengissä haluat tanssia kanssani.
Punaiset kengät -satu on julma ja opettava.  
Sadussa nuori tyttö ei jää kotiin hoitamaan sairasta kasvattiäitiään vaan lähtee tanssiaisiin ja panee jalkaansa punaiset kengät. Kengät kasvavat kiinni tytön jalkoihin, eikä hän saa riisuttua niitä. Viimein pyöveli katkaisee tytön jalat polven alapuolelta. Katkaistut jalat, joissa kengät ovat, jatkavat tanssimista kadoten metsään. Kainalosauvoin kulkien tyttö jatkaa elämäänsä. Viimein hän menee kirkkoon ja saa syntinsä anteeksi ja sydämeensä rauhan.

Nettikeskustelut ovat pieni seikkailu, usein yön tunteina. Mikael haluaa suojella Isadoraa, olla tämän arkkienkeli.

Isadora kertoo tanssijan tiestä. Äiti antoi tytölle nimen Isadora Duncanin mukaan. Mielessäni välähtää muistikuvia Isadora Duncan -elokuvasta.

Isadora tutkii muitakin profiileja, innostuu ja hylkää. JAG on tilannut jo lentoliput, kutsu on Martinquen saarelle. Gunnarin kanssa pitäisi matkustaa Kilpisjärvelle. Entä ne kaikki muut?

Lapseton Elena-täti on Isadoran pelastus. Hän pääsee asumaan tädin kaksioon Pengerkadulle. Kaikki on remontoitu sopivaksi alaraajahalvaantuneelle balettitanssijalle. Hukkaan meni koulutus äidin mielestä. Isadora muistaa Käpylän kuntoutuksen. Kun pahin oli ohi, hänet autetaan pyörätuoliin. Käsivoimia balettitanssijalla on.

Isadora ei halua kenenkään apua omassa kodissaan. Ei avaa ovea, eikä vastaa puhelimeen, mutta kun Irene soittaa ovikelloa ja sanoo postiluukusta: minulla on ikävä sinua, Isadora raottaa ovea. Isadora on nähnyt ikkunasta tytön tanssivan olohuoneessa. Irene on kyselijä ja tarkistaa välillä pysyykö Isadora perässä. Isadora tuntee, että hänellä on vieras ensi kertaa omassa kodissaan. Heidän ystävyytensä alkoi neljä vuotta sitten.

Aikuisuuden kynnyksellä Isadora oli halunnut ottaa selvää asioista. Kaksosveljien kuolema askarrutti. Kirjassa tapahtumat annetaan tipotellen.

Kun tytär oli kiinnitetty Kansallisoopperan balettikuntaan, äiti osti nuukailematta kymmenen ruusua, tummanpunaisia ja pitkiä. Soitettiin koko suku läpi, ilosanoma jaettiin.

Irenen äiti oli tanssia katsoessaan kysynyt, elääkö tuolla, jos keho kestää rääkin eläkeikään. Irene vastaa: Äiti, etkö sä ymmärrä? Elämä on tanssia ja vain tanssista voi elää.

Onnettomuuden jälkeen Isadora myöntää, ettei ollut valinnut tanssijan ammattia. Vanha painajainen iskee silloin tällöin. Pieni tyttö vilahtaa rakennustelineitten alla. Varoitushuutoja kiirii ilmassa. Haalaripukuiset kiroavat. Seis tyttö, etkö näe kylttiä, pois sieltä…

Äidin unelmat bravo-huudoista jäävät unelmiksi.

Isadora ymmärtää tehtävänsä. Hänen on täytettävä kaksosten jättämä tyhjä paikka äidin sydämessä.

 Isadora istuu usein tarkkailupaikalla ikkunassa. Hän tuntee itsensä tirkistelijäksi. Olenko minä kuin Camun Sivullisen päähenkilö Mersault?  Lukiessa olen ohittanut pikkuvirheet, mutta tähän takerruin. Po. Albert Camus'n. Myös Fritz Langin elokuvan M – kaupunki etsii murhaajaa kohdalla epäilen ilmaisua: N- Kaupunki etsii murhaajaa.

Nettisurfailut tuovat uusia mahdollisuuksia. Ystäviä. Lauantaina tanssitaan?

Hyvän alun jälkeen kirja joskus puuduttaa. Rakenteensa vuoksi kirjaa on raskas lukea. Mutta jännitin kyllä, kenet Isadora valitsee. Lopulta tapaaminen on yllättävä. Virheetön ei ole kukaan. Loppuratkaisu pitää kokea itse.

Kyllä Wich esikoisestaan kunnialla selviää. Mietin liittyykö romaani jotenkin Isadora Duncaniin vai  onko se vain mielikuvituksen tuote.