Maailmamme
rakentuu myös kaunokirjallisuuden avulla
Marko Kilpi
Kuolematon
Gummerus 2013. 303 s.
Kuolematon-teoksen mottona
toimii Martti Lindqvistin (1945–2004)
ajatus: ”Vaarallisinta on paha, joka
sokeasti uskoo itsensä hyväksi.”
Marko Kilpi vie lukijansa
keskelle tapahtumia. Voin vain aavistaa pahan. Pelastustyössä ahertavat jo Olli
Repo ja Elias Kaski, tuttu kaksikko Kilven aikaisemmista teoksista. Elias sanoo
tulleensa neuvottelemaan, ei kiipeämään. Mutta siinähän molemmat kiipeävät
nosturin nokassa keikkuvan miehen perään.
Elias
on koulutukseltaan myös psykoterapeutti ja yrittää puhumalla.”Mitä sä täällä
hommaat?”
”Täällä
on asiaton oleskelu kielletty”, Elias keventää. Harvakseen junnaten keskustelu
etenee, samalla poliisit lähestyvät miestä. Olli sanoo: ”Tätä et voi kokeilla
kuin kerran.”
Kuuluu
kohahdus, kun mies putoaa ja jää tasapainottelemaan nosturin palkin päälle.
Alhaalla täytetään pelastuspatjaa.
Ollaan
jo toisessa tilanteessa. Kotikäynnit ovat opettaneet varovaisuutta. Arpi Ollin
kaulalla muistuttaa, että ovi on jätettävä raolleen. Aika asunnossa on pysähtynyt.
Vain taulutelevisio on tätä päivää. Olli tajuaa, että nämä ihmiset on revitty
juuriltaan ja istutettu betoniseen laatikkoon.
Vaistonvaraisesti
poliisi huomaa yksityiskohtia. Oven karmissa on pieniä lovia ja päiväys. Ylin
merkintä on kuuden vuoden takaa.
Isää
ei kiinnosta. Viekööt pojan vaikka kaatopaikalle. Poliisien
olisi pitänyt tulla jo aikaa sitten.
Työpari tuntee toisensa, toisen tavat ja naurattavat rutiinit.
Olli sanoo: Rutiini pitää tässä työssä tekijänsä järjissään. Nosturikeikka kalvaa
mieliä ja siitä puhutaan. Olisiko mies pitänyt jättää nosturiin roikkumaan?
Mutta nyt tutkitaan pahoinpitelyä. Uhrin ikä hätkäyttää,
kuusi vuotta! Pahoinpitelyä epäillään ja sitä on toistunut pitkään. Elias selvittää
perheen pojan viimeisiä vaiheita. Poikaa haastatellaan sairaalassa, apu on
tarvittaessa lähellä. ”Se lyö minua. Isi. Se on mun syy.” Raaimpiin rikoksiin
syyllistyvät tavalliset isät ja perheenäidit.
Kertomus
nelivuotiaasta tytöstä, jonka katse oli kuin vanhalla naisella, järkyttää ja
kuvottaa. Sitä on vaikea lukea.
Olli
ajattelee poikaansa Eetua. Pitäisi mennä oman lapsen luo. Nähdä, että Eetu
ymmärtää olevansa turvassa.
Lukiessani
alle vuoden ikäisen lapsen raiskauksesta, raivo ja tuska rutistavat rintaa.
Omat vanhemmat vielä videoivat kaiken. Sairasta.
Elias
kysyy: mikä rikosnimike se on, kun jollakin on halussa lapsipornoa? Hän vastaa
itse: Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan hallussapito. Tyypillä oli
800 000 kuvaa koneellaan.
Pikkulapset
tekemässä kaikkea, mitä ikinä voi kuvitella eläinten kanssa, lelujen ja ihan
minkä tahansa kanssa. Tutkijan ei tee
mieli mennä lelukauppaan.
Elias
puntaroi asiaa lisää. Kun tuollainen ihminen jää kiinni, jonkun täytyy käydä
läpi koko aineisto. Jo tuhannen kohdalla hapottaa ja pahasti. Miten jaksaa
loppuun asti?
Elias
kertoo esimerkin rehtorista, joka jäi kiinni lapsipornosta. Kansliassa
veronmaksajien rahoilla se puljaili. Sai pari kuukautta ehdollista. Silläkö
sovitti pahat teot?
Miesten
välillä on jotain kireyttä. Elias kertoo, että hänen pitäisi tehdä lausunto.
Joko Ollista olisi kenttähommiin. No olisiko? hän tenttaa.
Vuorossa
on Nissisen kuulustelu, ensimmäinen kuuleminen, jotta saadaan jotain tuntuma.
Kun hyväksikäytöstä jää kiinni, kaverit katoavat. Ja pahinta epäillylle on, että
muut saavat tietää.
Kuolematon
puristaa joskus lukijan seinää vasten. Tutkittavan sairaalasta karkaaminen ja
kauppakeskuksen takaa-ajo piinaa ja jännitys tihenee.
Välillä
mennään henkilökohtaisuuksiin. Elias pamauttaa: Miksi sä et halua tavata sun
lasta? Lopussa Olli saa lohdullisen tekstiviestin. Lämmin ailahdus käy lukijan
mielessä.
Kilven
kerronta on lentävää. Asiat risteävät niin että lukija saa ajatusaskaretta.
Aukkoja ja viitteitä edellisiin teoksiin riittää. Kilvellä on kerronnassaan
elokuvallinen leikkaus.
Hirtehishuumori
auttaa. Kun oikeuslääkäri kysyy, onko tekijä saatu kiinni? Saattaa vastaus
olla: periaatteessa. Se makaa tällä hetkellä kylmiössä.
Näinkö
se aina menee, tänäänkin pahantekijä on entinen uhri.
Kilpi
kertoo tärkeitä asioita, joista vaikenemme. Lapseen kohdistuva väkivalta ja
seksuaalinen hyväksikäyttö on jokaisen aikuisen ihmisen asia. Se pitää repiä
pois yhteiskunnasta.
Kiven
edellisen teoksen Elävien kirjoihin
mukaan tehtiin elokuva 8-pallo. Myös
uusimmasta teoksesta on tulossa elokuva. Kirjassa on sellainen imu, että
kirjasarja jatkunee. Olisiko kohta lastenkirjan vuoro?
Kuolematon
kertoo pahasta, mutta kirja on hyvä.
Kilpi kirjoitta nimensä Savonía-palkittuun Elävien kirjoihin -kirjaansa (Gummerus 2011) Aapelin päivänä 2012 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti