Mestarikirjailija

Hotakainen on lyhyen lauseen mestari



Vuonna 2013 Kari Hotakainen sai Pro Finlandia -mitalin.

Kari Hotakainen

Luonnon laki
Siltala 2013. 283 s.

 

Kyllähän savolaiset mielellään Kari Hotakaisen (s.1957) omivat ja pitävät häntä rautalampilaisena. Kirjoittihan Hotakainen ylioppilaaksi Rautalammin yhteislukiosta vuonna 1976.  

Hotakainen on monipuolinen kirjailija, palkintojakin on hänelle ropissut. Hänen teoksiaan on käännetty yli 20 kielelle.

Hotakaisen teokselle Ihmisen osa myönnettiin ranskalainen Prix Courrier International -palkinto parhaasta käännöskirjasta.

 

Hotakainen jäi eloon ja rupesi puhumaan

Liikenneonnettomuudessa maaliskuussa 2012 pahoin loukkaantunut Kari Hotakainen  julkaisee 7. syyskuuta romaanin Luonnon laki. -uutinen ilahdutti Hotakaisen lukijoita. Syksyn kirjamessuilla nähtiin ihka elävä Hotakainen. Olin niin jännittyneen iloinen, etten muistanut edes nimikirjoitusta kirjaan pyytää.

Hotakainen kirjoitti omien kokemuksiensa kautta romaanin, joka puhuttelee henkilökohtaisuudellaan, vaikka ei olekaan omanelämäntarina. Eloonjäämistarina kuitenkin. Sairaala on oma erillinen maailmansa, jossa ihmiseltä riisutaan vaatteiden lisäksi yksityisyys, tilalle sai puhtaat vaatteet.

Kirjan alkulause jysähtää tajuntaan. ”Älä kato ittees, kato taivasta.”

Päähenkilö maalämpöyrittäjä Rautala otti neuvosta vaarin, ja kun katsoi, taju lähti. Kysymykset risteilevät Rauhalan päässä. Minunko vuokseni kaikki tämä. Mitä tämä maksaa?

Auton ovia leikataan irti, niin kuin se ei jo olisi tarpeeksi rikki. Rautala vapissee kuin liian pitkään uimavedessä ollut lapsi. Tuntuu, että jalat voisivat irrota.

Rautala puhuu punakeltaiselle takille. Ne eivät ymmärrä, että asioilla on kiire. Hän kelaa asioita mielessään ja muistaa olevansa isä, poika, leski, kummi ja kohta ukki. Melkein kuollut.

Häntä pelottaa hiljainen, rauhallinen puhuttelu. Niin puhuteltiin äitiä sairaalassa aivoverenvuodon jälkeen. Lyhytsanaisen Hotakaisen nasevat tokaisut iskevät entiseen malliin. ”Näytti potilaalta, oli ihminen.”

Huumori riittää kuvaamaan myös Rautalan kysymiä vaatteita. Ne piti silpoa ennen leikkaukseen menoa, Laura vastaa. Se oli Sandin takki. Kallis. Voit ostaa vakuutusrahoilla hänelle uuden. Kenelle? Sille Sandille. Tähän tapaan yksiniittisesti keskustelut joskus kulkevat.

Rautalan huonekaveri ei puhu lainkaan. Mutta Rautalalla kysymyksiä riittää. Kipulääkitys tuottaa outoja unia ja harhatiloja. Kun Laura väsyy, oma henkireikä löytyy osaston siivouskomerosta. Kuulokkeet korville ja toinen maailma avautuu – kovaa metallia.

Vähitellen puhelin pysyy Rauhalan kädessä. Isä Väiski soittaa ja moittii, et tullut käymään.  Ja Rautalalla on huoli tyttärestään, jäi riidan poikanen päälle ennen kolaria. Mira ja sen mies haluavat suojella uhanalaisia lajeja. Rautalalle on tärkein Miran tuleva vauva.

Vaipoista ja katetriputkesta eroon pääseminen on juhlaa sairaalasängyssä makaavalle. Muoviastia takapuolen alla ei paljon helpota oloa. Vartalon pesu on koettelemus, se koskee ja pelottaa. Jokainen petipotilaana sairaalassa ollut tunnistaa tunnot.

Rantalalla on aikaa ajatella televisiota katsoessaan. Hän tuntee myötähäpeää ylpeänä leipälapion kanssa studioon tulleen naisen puolesta. Niin halvaksi nainen ei aarrettaan arvannut.

Jotain raamatullista on hoitajan sanoissa: Kaikki on edestäsi tehty.                                                                                                                                                                                                                                                       Jos Jos jotain uupuu, otetaan velkaa, että sinä saisit parhaan hoidon ja huolenpidon.

”Olemme jo neljänkymmenen vuoden ajan tottuneet moniin palveluihin ja etuuksin, jotka olemme maksaneet verorahoilla, tosin ne rahat eivät ole riittäneet vuosikausiin. Nämä palvelut ja etuudet maksavat valtavasti, mutta emme juuri koskaan näe niiden oikeaa hintaa. Jos tarvitset keinonivelen polveesi, se maksaa sinulle noin 160 euro. Siis sinulle. Meille se maksaa 6000 euroa.”

Maatessa lihakset katoavat. Ne pitää saada takaisin kuntoutuksella ja harjoittelulla, Maha on keskipiste, se pitää ihmisen pystyssä. Kävely on opeteltava uudelleen, vaikka se solumuistissa onkin.

Työkaveri tuo Rautalan iloksi eläimen, kun hän on lukenut terapiaeläimistä. Meni vähän liioittelen puolelle, mutta lammas sijansa aikaan saa.

Hotakainen on ottanut kirjaansa paljon sivujuonteita, jotka hän saumattomasti liittää tarinaan.

Omaishoitajan rooli voi jäädä päälle. Väinö ja vaimonsa Kerttu tietävät sen. Mutta mitä on vapaa-aika?

Arki luo komiikkaa. Mutta tarvitaan vielä Rauhalan Plan-kummipoika, joka tuli Sierra Leonesta Rautalan ovelle, jotta pakka olisi täysin sekaisin.

Hotakainen on jälleen kirjoittanut kantaaottavan teoksen, joka saa lukijan ajattelemaan elämän hyvyyttä ja kauneutta. Koskaan et voi tietää milloin elämässä rysähtää.