Levantin kyy

Herrasmies ja dekkaristi
 

Matti Rönkä
Levantin kyy
Gummerus 2013. 248 s.

Asiat rullaavat ja bisnekset kukoistavat, koska Viktor pitää huolta työntekijöistään. Mutta liika auttaminen ottaa veronsa. Viktor on aina valmis auttamaan muita tai ainakin lupaa katsoa asioiden perään tai panee jonkun asialle. Inkerinsuomalainen paluumuuttaja Viktor Kärppä on tehnyt lujasti töitä. Hän alkaa olla jo väsynyt, alakuloinen. Onko sitten olemassa yläkulo? humoristi-kirjailija heittää.

Matti Röngän Levantin kyy on seitsemäs Kärppä-kirja. Ja viimeinen, on kirjailija Rönkä sanonut.

Viktor siemailee viiniä terassilla ja seuraa poikansa Erkin syntymäpäiväjuhlia. Murehdittavaa maailmassa riittää, orjatyöstä mamu-lapsiin. Mamuhan olen itsekin, mies ajattelee. Emigrantti olisi jo melkein aatelia. Viktor pitää lomaa kaikesta, mutta eikö vain lähipizzerian kurdi Ferhat Musheer tule puhumaan kiertäen ja kaartaen suojelurahasta. Nuoret miehet mopoillaan tulivat uhkailemaan ja Ferhat oli maksanut. Kaikki ulkomaalaisia, voi olla kurdejakin ja suomalaisia mukana. Sitten yksi söi pizzan, ei maksa, nauraa vain: Laita piikki. Viktor tarkentaa: kuka? Iso mies, iso pyörä. Liivi. Viktor ymmärtää, jengiläinen. Matti Kiuru on seurannut tapahtumia apumiehen tarkkuudella.

Kun vieraat ovat lähdössä, tulee poliisimies Teppo Korhonen leukailemaan. Mitkä kinkerit täällä on? Viktorin omituinen ystävä epäilee, kovistelee ja tarkkailee.

Viktorin perhekunta on laaja, Oksana Pelkonen kuuluu melkein perheeseen. Mies, Esko, kertoo, että heille on tulossa juhannusvauva. Oksana on Viktorin entinen sihteeri, nyt Marjan assistentti. Marjahan perusti hoivakodin. Yhteisöön kuuluu myös Darja, kuolleen ystävän tytär. Viktor otti omaisuuden huolekseen, unohti omakseen. Ehkä Darjakin on niitä, jolle vanhat rosvot tarjoavat asunnon, ja sitten ne unohtavat opiskelun ja alkavat vuokrata ruumistaan. Viktorille Darja ehdotti härskisti: kädellä vai suulla. Viktor torjui lapsinaisen.

Setä, Boris Nikulin, on syrjäyttämässä enon. Ennen asiat hoituivat tyyliin: soita Olaville. Levantin kyy on esitelty jo alkulehdellä. Siihen vielä törmätään.

Viktor on Suomessa tottunut siihen, että tavaraa sai rautakaupan tiskin päältä. Kela puhutteli asiakkaaksi, maahanmuuttovirkailija oli tasapuolisen tyly.  Välistävetäjiä oli ja ilmaantunut firmoihin. Neuvostoliitossa ja Venäjällä piti vauhdittaa ja järjestellä kynnysrahaa. Ei Viktor sellaista Suomeen halua.

Viktor yllättää tiedoillaan miliisit, jotka pysäyttivät hänet ja vaimonsa matkan ja vaativat lahjuksia 20 000 ruplaa. He ajoivat holtittomasti keskiviivan yli! Tuttujen nimien esiin veto saa miliisit perääntymään ja melkein tekemään ristinmerkkejä.

Viktorilla ja veli Alekseilla on tiedossa luonnonsuojelualueen vieressä 300 hehtaarin metsäpalsta. Aleksi hoitaisi kuljetuksen ja Ikea ostaisi rajattomasti. Tarvitaan taas autokauppias Ruuskasen palveluja. Viktor ja Aleksei kulkevat Venäjällä kahden passin turvin, kahden maan kansalaiset. Asioiden rullaamisella on hintansa, maksat nyt tai myöhemmin, maksat heti tai palveluksella. Pietarissa laaditaan asiakirjat, ne tehdään viran puolesta.

Jotenkin aika vaikeaa on sarjan viimeisestä teoksesta kirjoittaa, täytyisi muistaa kaikki kirjat. Dramaattiset loppuratkaisut pitää jokaisen saada lukea itse. En edes vinkkaa mitä on tulossa. 
Rönkä kirjoittaa hyvää, mukaansa tempaavaa kieltä. Venäläiset lempinimet nimet vaativat tarkkuutta. Aleksei on Aljoša ja Viktor on Vitja tai Vitjuša.

Rönkä on herrasmies kirjoissaankin, sellainen kuin olemme tottuneet hänet näkemään uutispäällikkönä Ylen tv-uutisissa. Näyttää siltä, että Rönkä ”kasvattaa” Viktoria yhä parempaan suuntaan.

Kun aikoinaan luin Tappajan näköisen miehen, kirja sai innolla odottamaan seuraavaa teosta ja aina seuraavaa.  Vuonna 2005 ilmestynyt Ystävät kaukana sai Vuoden johtolanka -palkinnon 2006 ja ensimmäisenä suomalaisena pohjoismaisen Lasiavain-dekkaripalkinnon 2007. Viktor Kärppä -romaanien pohjalta tehty 8-osainen tv-sarja Tappajan näköinen mies nähtiin MTV3:lla 2011 ja se keräsi miljoonayleisön.
Mitäs nyt, kirjailija Rönkä? Me lukijat odotamme!

Matti Rönkä (s.1959 Outokummussa), asuu nykyään Helsingissä. Hän sai itsenäisyyspäivän alla Suomen leijonan I luokan ritarimerkin.