Terveiset kirjamessuilta!
Turnauskestävyyteni on alentunut. Helsingin
kirjamessuillekin lähden vasta kahdeksan jälkeen junalla, ennen olin valmis matkaan jo puoli kuuden aikaan. Perillä olen
puolenpäivän jälkeen.
Tutkin tiedotteita ja huomaan ilokseni, että toimittaja
Seppo Puttonen on saanut Rakkaudesta kirjaan -tunnustuspalkinnon.
Hän olisi ansainnut palkinnon jo aiemmin, mutta Suomen itsenäisyyden
juhlavuonna palkinto on paikallaan. Toisen kerroksen aulassa Puttonen tulikin
vastaani ja saatoin lausua onnittelut ja kertoa iloni, että hänet palkittiin.
Riemuitsin myös ensimmäistä kertaa jaetun Minna Canth -palkinnon jaosta. Suomen
evankelisluterilaisen kirkon ensimmäinen naispuolinen piispa Irja Askola on vahva nainen kuten oli Minna Canth omana aikanaan.
Torstaina messuilla oli väljää, eikä perjantainakaan
kovaa tungosta ollut, liekö lumisade karkottanut ihmisiä. Aika tyly sää olikin.
Messuilla oli helppo kierrellä ja pysähtyä katsomaan ja kuuntelemaan. Tapasin
paljon tuttuja, ja jokunen sana vaihdettiin monen kanssa.
Pyörähdin myös ruokamessuilla ja ystäväni Ulla Lehtinen vei minut joensuulaisen piirakantekijän
luo. Ruiskuoriset piirakat olivat herkullisia, joista yöpaikan perhekin
tykkäsi. Perjantaina kävimme yhdessä lounaalla, olihan Ulla entinen kuopiolainen
ja tuttu SARVin yhteyksistä ja matkoiltakin.
Perjantain tähtihetki oli tavata Leevi Lehto ja Liisa Enwald
sekä ntamon uusi johtaja Jarkko S.
Tuusvuori, josta tuli luontevasti Leevi Lehdon ntamon työn
jatkaja. Hyvä kohtaaminen meillä oli. Mukava piiri ihmisiä kertyi
kirjailijoiden ympärille, puhuttiin muun muassa kääntämisestä. Kirjailijoiden alkukauden
työt kiinnostivat. Ostin Leevi Lehdon
esseekokoelman ”Suloinen kuulla kuitenkin
tuo olisi.” Liisa Enwaldin Rilke-käännös ”Uusia runoja” minulla jo onkin.
Jani Saxell on monien
messumatkojen tuttu. Mieleen jäänyt matka meillä oli taannoin Turun kirjamessuilta
Helsinkiin. Sanoin, etten vielä tartu hänen uutuuskirjaansa Tuomiopäivän karavaani, yli 700-sivuinen
romaani jää suosiolla ensi vuoden lukemiseksi.
Vaikuttavin keskustelu oli
Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholmin
luotsaama keskustelu otsikon ”KEKKONEN, JUMALA JA SEKSI” alla Paljastuksia sananvapaudesta ja sensuurista.
Vieraina olivat Jörn Donner ja Olli Alho sekä professori Hanna Nikkanen? nimestä en ole varma,
kun en kirjoittanut sitä muistiin. Ajattelin, että katson messulehdestä. Eipä naisen nimeä ollutkaan siinä ohjelman
kohdalla. Muutenkin tämän vuoden messulehti oli kovin eksyttävä, piti hakea
erillinen läpyskäkartta, jossa olivat messuosastot – miten sitten olivatkin. Ja
esiintyjien aakkostus oli tehty etunimien mukaan! Teija Armantoon olen oppinut luottamaan, häneltä tulee ajankohtaista
tietoa s-postiinkin. Noita muita mainittuja tekijöitä en tunnista.
Iltapäivällä vastaan tulivat myös
kuopiolaiset Marko Kilpi ja vaimonsa
Jaana Kilpi. Kilpeä ei ollut enää
mahdollisuus mennä kuuntelemaan, sillä oli lähdettävä hakemaan tavarat ja
riennettävä junalle. Kun kävelin messuhallista eteiskäytävään kuulin vielä Antti Heikkisen puhuvan Mummosta. Tunsin sukulaissieluisuutta,
sillä tunnen olevani mummon tyttö.
Kun ostin liput matkalle, niin
tulomatkalla oli vain lemmikkivaunussa pari paikkaa. Ajattelin kestäväni,
vaikka olenkin allerginen eläinten karvoille.
Koiria oli monta, ja heti kohta nenä meni tukkoon. Astmasuihkeet pitivät
hengityksen kunnossa. Kun aamulla kotona heräsin, olivat silmät melkein
muurautueet kiinni. Nyt illalla alkaa jo helpottaa.
Otan esiin värityskirjan, jonka messuilta
ostin. Voin harjaannuttaa vasenta kättä, vaikka se ei paranekaan, niin ei ”kuntoutus”
varmaan pahaksi ole. Aikamoista kuntoilua kaksi messupäivää ovat kepin kanssa kopsutellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti