Suomen hevonen yllätti uudelleen katsottuna. Se on hyvä!

Suomen hevonen -näytelmä nousee lentoon!

Joskus vika voi olla katsojassa, jos näytelmä ei innosta. Väärä mielen- ja tunnetila jättävät katsojan ulkopuoliseksi. Katsoin näytelmän ensi-illassa ja olin hämmentynyt. Hevosenlihapullilla mässäily jätti kylmäksi. Ajattelin koko ajan meidän sotahevostamme. Olin kaivellut vanhoja asioita omia lapsuusmuistoja kirjoittaessani. Olin muutaman vuoden ikäinen, kun Elo-hevonen tuli takaisin sodasta. Se tuli junalla Äänekoskelle, josta eno haki Elon kotiin. En tiennyt mikä on juna ja missä on Äänekoski, jossain kaukana kai. Sen lähtöä en tiennyt, koska synnyin sodan päätyttyä.

Kuulin Elon kenkien kopsutuksen tuvan rappujen edessä. Se tuli hakemaan kuivia leipäpalasia, joita mummu antoi minulle. Pehmeällä turvallaan se hamusi kämmeneltäni leivät. Pökkäsi minua kevyesti, sitten se taas jäi seisomaan aloilleen päätään riiputtaen. Se säikkyi kovia ääniä, ja näytti usein surulliselta.

Päätin käydä katsomassa Suomen hevosen uudelleen mielessäni Sirkku Peltolan Pieni raha -näytelmän herkkä ja hellyttävä kuva. Nautin, vaikka meillä maalla ei hevosenlihaa syöty. Hevoset haudattiin.

 

Sirkku Peltolan jo klassikoksi noussut Suomen hevonen on absurdin hauska ja hulvattoman terävä kuvaus Suomen maaseudun rippeistä. Näytelmä kertoo kuvitteellisessa Kimasen kylässä asuvasta persoonallisesta uusioperheestä. He ovat hulluudessaan rakastettavia ja tekevät epätoivoisina hetkinään epätoivoisia tekoja.

Ohjaaja Olli-Matti Oinonen suosittelee näytelmää kaikille hyvän teatterin ystäville ja toteaa, ”että kun tämä hillitön ja sekalainen seurakunta laitetaan saman katon alle, niin aika ei taatusti käy pitkäksi”.

Näytelmä on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

Katri-Maria Peltola on mummon roolissaan loistava.

Pitkät dialogit sujuvat "kuin vettä vaan". Peltolalta onnistuu monenikäisten roolit.

Maskeeraajat ovat taitavia vanhentajia.

Jos et ole vielä nähnyt Suomen hevosta, niin suosittelen kiiruhtamaan.  Ja kestää esitys toisenkin katsomiskerran. Suosittelen! Seuraava näytös on jo La 14.10.2017.

Kun seuraan näytelmää toistamiseen, tajuan että vain rakkaudella tehty onnistuu näin hyvin.

Kimasen kylän autioituvassa kylässä asuu myös omanlaisensa perheyhteisö.  Matriarkaalinen äite, Katri-Maria Peltola, jonka pitkät monologimaiset dialogit pitävät yllä pintapuolista herjaa. Jokainen saa osansa ja antaa takaisin samalla mitalla.

Luonnenäyttelijöitä parhaimmillaan; Lina Patrikainen, Jarmo Perälä ja Seija Pitkänen.

Lassi, Jarmo Perälä, tuskailee EU-asioiden kanssa. Yhdessä pojan, Kain kanssa, Eino Heiskanen, he suunnittelevat lyövänsä rahoiksi. Myydään Harmo lihoiksi Italiaan. Teoriassa hyvä suunnitelma muuttuu absurdiksi ja tragikoomiseksi.

Kai tarvitsee `Hariikkaansa´ 9000 euroa. Jokainen heistä tietää mistä raha löytyy. Mummon mikro, jossa hän säilyttää arkkurahansa, hautajaisia varten on kaikki suunniteltu. Aili-äitikin, Seija Pitkänen, lipsauttaa hätävalheen – Kain kurssiin – innostuneena, koska Kai puhui äidilleen 11 vuoden tauon jälkeen.

Jotta kaikki menisi hullummaksi, Kain moottoripyörä pöllitään. Ja kun Lassikin uupui lankettien täyttöön, tuli takaisinperintää, kolmen vuoden tuet.

Latviasta haalittu rekkakuski ajaa rekan ojaan. Alkaa hirmuinen hulabaloo ja teurastus. Lihat on saatava pakastimeen pian. Mummolle sanotaan, että Harmo on haudattu takametsään.

Lassin uusi naisystävä Mervi, Lina Patrikainen, on hauska kaunosielu. Hän haluaa pyytää kuljettajalta anteeksi. Ei hän flirttaillut, vaan huitaisi hiuksiaan otsalta. Miten nyt sillä tavalla ajoikin. Ja eikö vain Mervi pyörähdä Riikan matkalla. Linakin osoittautuu oivaksi luonnenäyttelijäksi.

Nuoret naiset tuovat esitykseen sähäkkyyttä. Jaana 13 v.  Anna Kuusamo ja hänen kaverinsa Kirsikaija 12 v. Johanna Kuuva ovat koulukiusattuja. Siihen riittää taksikuljetus, siis syrjästä.

Aili ja Ailin äite.Upeita näyttelijöitä molemmat.

Johanna Kuuva ja Anna Kuusamo, taustalla Lina Patrikainen ja Eino Heiskanen.

 

 

Räävitöntä on tyttöjen kieli. Mummo kyllä komentaa, jätä vittu pois kun mummon kanssa puhut. Mummo ja Jaana ovat läheiset. Virkkaaminen yhdessä sujuu, vaikka tiukkaa tekeekin. Moni muistaa koulukäsityön nyhertämisensä.

Kun epätoivo on saamassa vallan, Mervi hoksaa signeerauksen Tolstoin hevosmaalauksen takana, hän tuntee myös Ilja Repinin. Into loppuu lyhyeen, sillä tytöt ovat leikanneet hevoset erilleen. Kuva mahtuu nyt näytölle.

Mummo on osaansa tyytynyt, levollisena hän makoilee sängyllään. Syö lihapulliakin. On vahva maku. Vain Lassi ei lihapullia syö. Ei ole nälkä, ei maistu.

 

Mummon käsi herpaantuu ja ote lihapullasta irtoaa.

 

 

Rooleissa
Aili - Seija Pitkänen
Lassi - Jarmo Perälä
Ailin äite - Katri-Maria Peltola
Mervi - Lina Patrikainen
Kai - Eino Heiskanen
Jaana - Anna Kuusamo
Kirsikaija - Johanna Kuuva

 

Jos taiteellinen henkilökunta onkin erinomainen, tekninen henkilökuntakin on osaavaa ja taitavaa.

Lavastus, Marie Antikainen
Puvustus, Maria Räsänen
Äänisuunnittelu, Kati Koslonen
Valosuunnittelu, Lassi Kröger
Kuvat, Sami Tirkkonen