Lokakuun 10. on mieleenpainuva päivä kuolla

Runoon voi ankkuroitua

Viikon runo 41, 15.10.2017      

                                                                 

Joku on purkanut huolellisesti laskostamani

paidat ja nenäliinat makuuhuoneen kaappiin,

ranskalainen partavesi tuoksuu kylpyhuoneessa.

 

Kaikesta päätellen asun jälleen täällä. Osoitteeni

on entinen, vaikka tiedän, että asukas en ole enää minä.

Kummallinen tuuli ei puhalla huoneissa vaan luissani.

 

–Vieras, olkaa hyvä ja rauhoittukaa. Sallittehan,

että tarjoan valkoviiniä, sanon ja Hän todellakin heittää

viitan harteiltaan. Hän täällä on kotonaan, minä vieraana.

 

Lukiessani, jopa miettiessäni kuulen, miten hän

ajattelee kalloni sisällä. Vuode on ahtaampi kuin ennen

eikä unelle jää paljon tilaa, kun kaksi syleilyssä muuttuu yhdeksi.

 

Pentti Holappa: Ankkuripaikka, WSOY 1994.

 

Pentti Vihtori Holappa (11. elokuuta 1927 Ylikiiminki – 10. lokakuuta 2017 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja runoilija, joka palkittiin vuonna 1998 Finlandia-palkinnolla. Holappa toimi 1972 kulttuuriministerinä SDP:n mandaatilla Rafael Paasion toisessa hallituksessa. Holappa oli Ajankohta-lehden päätoimittaja 1967–1968, ja hänellä oli elämänkumppaninsa Olli-Matti Ronimuksen kanssa Helsingin Fredrikinkadulla Kampintorin antikvaarinen kirjakauppa Holappa & Ronimus.

Kirjailijan tuotanto sisältää runokokoelmia, novelleja, esseitä ja romaaneja. Omien teosten lisäksi Holapan tuotanto käsitti suomennoksia ranskan- ja englanninkielisestä kirjallisuudesta, kuten Claude Simonin romaanin Flanderin tie ja Samuel Beckettin näytelmiä.

Holappa jonkin aikaa Helsingin Sanomien Pariisin-kirjeenvaihtajana. Myöhemmin Holappa kiinnitettiin Helsingin Sanomien kulttuuriosaston kolumnistiksi. Hän kirjoitti vakiopalstoille kymmenen vuoden ajan.

Holappa sai Finlandia-palkinnon lisäksi Kirjallisuuden valtionpalkinnon vuosina 1951 ja 1981, Suuren Suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalkinnon 1984, WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon 1995, Tanssiva karhu -runopalkinnon 1995, ja Varjo-Finlandian vuonna 1999. Holapan runoja käännettiin ranskaksi ja hän oli yksi kotimaisen modernismin keskeisistä hahmoista.

Parikymmentä runokokoelmaa kirjoittanut Holappa on kirjoittanut myös proosaa paljon.

 

Holapan vuonna 1998 ilmestynyt romaani Ystävän muotokuva (WSOY) voitti Finlandia-palkinnon. Homoseksuaalisuutta käsittelevä romaani oli myös teos ystävyydestä ja taiteentekemisestä.

Kuljetan sormeani runokirjojen selkämyksillä ja käteni pysähtyy Ankkuripaikka-kokoelman kohdalla. Mieleen muistuu jotain lukemaani. Valitsen runon siitä kokoelmasta, vaikka selaankin Runot 1950–2000 -kokoelmaa, 923 sivua.