Musta komedia naurattaa, eikä lahjakellokaan käy

Aki Kaurismäen nimi on laadun tae

Aki Kaurismäen I Hired a Contract Killer -elokuva sai vuonna 1990 ensi-iltansa. Siitä on tullut kulttielokuva.  Hired a Contract Killer -näytelmäversio nähtiin kantaesityksenä Kuopion kaupunginteatterin Maria-näyttämöllä tammikuussa. Vieraileva ohjaaja prahalainen Miroslav Krobot vastaa myös näyttämösovituksesta. Lavastus ja puvustus ovat tšekkiläisen Andrej Durikin käsialaa. Hän on nyt ensivierailulla Kuopiossa.

Krobot tuntee Kaurismäen tuotantoa. Vuonna 2011 Tampereen Teatterikesässä nähtiin hänen versionsa elokuvasta Mies vailla menneisyyttä, mikä valittiin tuolloin ylivoimaisella äänivyöryllä festivaalien merkittävimmäksi esitykseksi.

Miroslav Krobotin edellinen Kaurismäki-sovitus Mies vailla menneisyyttä (2010) on ollut menestys myös Krobotin kotimaassa. Viisi vuotta sitten Krobot sovitti suomenkielisen elokuvan tšekinkieliseksi näytelmäksi. Nyt englanninkielisestä elokuvasta on saatu suomenkielinen näytelmä. Tekstin on kääntänyt Kari Senius, joka asuu Prahassa ja edistää kulttuurinvaihtoa Tšekin ja Suomen välillä.

Katri-Maria Peltola, Virpi Rautsiala ja Pekka Kekäläinen

 

Ilkka Pentti, Pekka Kekäläinen - Eihän tämä  edes käy! ja Virpi Rautsiala

Kaurismäen musta komedia kertoo Henri Boulangerista, työnsä menettävästä virkamiehestä, joka ei onnistu saamaan edes itseään hengiltä. Hän palkkaa ammattilaisen tappamaan itsensä, ja huomaa, että haluaakin elää. Oopperan orkesterissa viulua soittava Henri Boulanger on juuri saanut potkut 15 vuoden työstään. Hän on pettynyt elämäänsä, mikään ei onnistu häneltä. Kohtalon käsi työntyy esiin, ja rakkaus astuu Henrin elämään. Hän haluaa perua sopimuksen ammattitappajan kanssa, mutta on jo liian myöhäistä.

Ohjaaja Krobot on muokannut esityksen musiikilliseksi. Henri Boulanger (Pekka Kekäläinen) ei olekaan arkinen konttorityöläinen vaan orkesterin kakkosviulisti, joka saa potkut kesken W. A. Mozartin Taikahuilun. Päättämätön viulisti jää pyöriskelemään työpaikalleen, eikä osaa lähteä, vaikka sanookin: nyt hetikö. On vielä seremoniatkin. Järjestäjä (Virpi Rautsiala) hakee lahjatavaralaatikon, josta ojentaa kultaisen kellon viulistille. Vahakasvoinen kylmäeleinen järjestäjä näyttää vielä kaulakorun, jonka Boulanger olisi saanut, jos olisi ollut nainen. Mies kääntyy kannoillaan: Eihän tämä edes käy!

Rautsiala – mikä humoristi.

Kohtalo puuttuu peliin, silmistähän se rakkaus alkaa… Pitkä viskinhuuruinen katse Margaretin (Katri-Maria Peltola) silmiin saa huuman syttymään.

Vaikka näyttämöllä heilutaan pyssyjen kanssa, esitys ei ole pelottava, sillä huumori on vahvasti läsnä. Ihmiset ovat itsensä karikatyyrejä. Valloittavia. Nauru kuplii sisällä ja pääsee välillä valloilleen hauskan esityksen myötä. Näyttää siltä, että kaikki pelaavat yhteen, tämä on meidän juttu. Näytelmässä vierailee suomalaistunut Maksim Pavlenko (alttoviulussa).

Musiikin ammattilainen, muusikko ja musiikkipedagogi Elina Kemppainen, pitää soittaja-näyttelijät ruodussa. Mozartin Taikahuilu kantaa, jotenkin kummasti se sopii näytelmään, vaikka en tiedä miksi.

Krobot toivoi ensi-illassa, että tarina ei unohtuisi seuraavaan aamuun mennessä. Toive toteutui ainakin minun kohdallani. Kirjoitan tätä kuukauden kuluttua, ja näytelmä muhii yhä ajatuksissani.

Aplodit ensi-illassa olivat valtavat ja pitkät. Luulenpa, että säästän uusintakatsomiskerran ensi syksyyn.

Käsiohjelma on komea. Kaurismäki on lainannut kasvonsa Mozartille. Komean peruukin alla ovat tuimat kasvot, mutta onko mukana sittenkin inhimillinen myhäily? Tekstit ovat Kari Seniuksen ja Maija Voutilaisen, myös taitto on Voutilaisen työtä.

Kannen piirros on Antti Voutilaisen käsialaa. Valokuvat Mikko Mäntyniemen.